Friisinkallio, Espoo

Olen tehnyt viimeisen kuukauden aikana paljonkin retkiä, joista osa odottaa vielä raportoimistaan. Huomaan, että retkeily ja kuvaus vievät niin paljon aikaa, etten meinaa ehtiä kirjoittaa kaikesta. Tulossa pitäisi olla ainakin kertomus siitä, miten toukokuussa löysimme siskoni kanssa kaakkurin pesän.

Eilen illalla sain mahdollisuuden tutustua lähellä sijaitsevaan luonnonsuojelualueeseen, joka on jäänyt minulta aiemmin kokonaan huomiotta. Olen vuosien ajan ajanut autolla sen ohitse kohdassa, jossa tie tekee voimakkaan mutkan ikään kuin kiertääkseen jotain erityistä. Tänään selvitin, mitä erityistä siellä onkaan.

34977042772_2e6b780020_o
Hieno opastaulu, taitaa olla ihan uusi?

Siellä sijaitsee Friisinkallion luonnonsuojelualue, jossa on yllättävän hienoja ja erilaisia luontotyyppejä kohtalaisen pienellä alueella. Alue on keskellä asutusta. Sen reunamilla on kerrostaloja (Kuitinmäki, Holmankorpi) ja pientaloasutusta (Friisilä). Pohjoisosa on aiemmin ollut rakentamaton, mutta nyt sinnekin on nousemassa kerrostaloja.

35010936411_9161a0cb5f_o
Ei näin.

Luonnonsuojelualue tuntuukin olevan vähän puristuksissa. Sen huomaa kulkiessaan polkuja, joiden varsille on heitetty epätavallisen paljon roskia, papereita ja tölkkejä. Siis epätavallisen paljon siihen nähden, että kyseessä on kuitenkin luonnonsuojelualue. Myös puihin ja sileisiin meren huuhtomiin kallioihin ovat paikalliset taiteilijat käyneet kokeilemassa spray-maalejaan. Friisinkallion valoisampi puoli, korkealle kohoavat mäntykalliot ovatkin ilmeisesti paikallisen nuorison ajanviettopaikka. Friisinkallion korkeimmilta kallioilta näkyy Suomenojan voimalaitokselle.

34331874373_164f16f240_o
Suomenojan piiput.
34331874583_f8e29d7751_o
Kivilouhikkoa on monessa paikassa.

Hämmästyin myös suunnistusrastien sijaintia keskellä saniaiskorpea, jossa maasto on erityisen herkkää, sammalpeitteistä. Suunnistajien kulkureitit huomasi selvästi, kun sammaleet olivat levinneet ympäriinsä pitkältä matkalta. Jotakin pitäisi mielestäni tehdä, ettei Friisinkallion luonnonsuojelualue olisi niin kovalla koetuksella. Asutuksen lisääntyessä ympärillä se tuo entistä enemmän painetta.

34297004504_ac2e609e45_o
Upeat kotkansiipikasvustot.

Friisinkallio on harvinaisen hieno paikka! Mäntykallioiden lisäksi sieltä löytyy koivuja, haapoja ja synkkää kuusimetsää. Siellä kuulin kuusitiaisen äänen ja näin viisi närheä, joiden perässä yritin epätoivoisesti juosta. Närhet ovat toivottomia kuvattavia. Ne pysyttelevät piilossa yleensä metsän pimeimmissä paikoissa, ja lentelevät levottomasti paikasta toiseen.

34331870303_2e5c170635_o
Yritys kuvata närheä.

Kuusimetsän vieressä aukeaa pieni, mutta sievä suo. Se on entinen, umpeenkasvanut lampi. Siellä olikin suuri määrä raatteita kukassa, ja jotain tupasvillan kaltaista valkoista keskellä suota. En päässyt kovin lähelle sitä tarkastelemaan.

34297002924_748d3aea4f_o
Suo kukassa.
34977043482_36a1b85897_o
Kauniita raatteita oli suolla paljon.

Alueen pohjoispuolella on erityisen hienoa sekametsää, jossa kasvaa sekaisin vanhoja korkeita koivuja ja havupuita. Aluskasvillisuutena alueella on paljon kotkansiipiä ja kortteita. Pieniä puroja ja noroja solisee alas rinteitä. Täällä yritin kovasti kuunnella ja etsiä tikkoja. Näin kaksi käpytikkaa, mutta olin lukenut että Friisinkalliolla pitäisi pesiä sekä harmaapäätikka että pikkutikka. Myös liito-oravalla pitäisi olla reviiri alueen itäpuolella. Näitä kovasti toivoin havaitsevani, mutta en onnistunut. Alueen pohjoisosassa liikenteen meteli oli myös aika voimakas näin alkuillasta, sekin haittasi havainnointia.

35141970465_a086903a24_o
Monipuoliset metsät ovat Friisinkallion paras puoli.
34977036612_cce5b3eaa3_o
Kortteet, nuo muinaiset puut.
35101967016_97e0731ea9_o
Käpytikka puhelinpylväässä.

Tähän loppuun voisin kertoa, että 100 lintulajia -haasteeni on edennyt siihen pisteeseen, että olen saavuttanut 98 lajia. Nämä kaksi viimeistä ovat jotenkin tiukassa. En ole päässyt esimerkiksi yölaulajaretkille mukaan enkä meinaa havaita mitään uutta yrittämälläkään. Mutta kai ne sieltä tulevat aikanaan.

Päiväkirjamerkintöjä Keskuspuistosta, osa 3

Eilen illalla olin jo melko varma, etten lähtisi enää ulos. Päivä oli ollut kolea niin kuin monet viime päivistä, eikä illalla ollut yhtään lämpimämpi. Yhtäkkiä tuli kuitenkin tunne, että pieni lenkki tuttuja polkuja pitkin voisi ollakin paikallaan. Kello oli jo yli yhdeksän, valoisaa aikaa olisi noin tunti jäljellä. Laitoin päälle kevyttoppatakin ja vedin hanskat käteen. Hain kellarista pyörän, jotta pääsisin mahdollisimman nopeasti Keskuspuistoon.

Ajoin tuttujen joutopeltojen ohitse. Katselin näkyisikö metsäkauriita. Yksi varsin pienikokoinen kauris siellä olikin. Se taisi olla tämän kevään vasa, mutta täplät siltä kyllä olivat jo hävinneet, tai sitten en vain nähnyt niitä. Se oli melko säikky, karkasi nopeasti pois, kun aloin hiljaa lähestyä kamerani kanssa.

1
Nuori metsäkauris.
2
Aika lähteä pois.

Kiersin joutomaan ympäri, koska epäilin, että vasalla täytyi olla pellolla seuralaisia. Yhden täysikasvuisen kauriin valkea takamus loistikin keskeltä peltoa. Se kävi pian heinikkoon makuulle, niin etten enää nähnyt sitä. Tämä pelto tai oikeammin joutomaa, jossa metsäkauriit viihtyvät, tulee pian jäämään uudisrakentamisen alle. Alueelle rakennetaan parin vuoden sisällä pien- ja kerrostaloasutusta Suurpellon kaava-alue III:n mukaisesti. On selvää, että myös kauriiden elinpiiri kapenee sen myötä ja ne vetäytyvät kauemmas Keskuspuistoon.

Jatkoin pellolta matkaani Henttaan omakotitaloalueelle. Siellä eräässä pihapuussa oli kuherteleva sepelkyyhkypari. Katsoin ensin, että emo ruokkii poikastaan, kun linnut istuivat oksalla nokat vastakkain. Mutta pian toinen linnuista hyppäsikin toisen selkään. Kuhertelu loppui kuitenkin lyhyeen, kun kolmas sepelkyyhky keskeytti puuhat.

5
Kyyhkyläiset.
7
Lillträskiin vievä polku.

Ajelin Henttaan läpi Lillträskin purolle. Puro solisi vihreiden saniaisten ja rentukoiden ympäröimänä. Sieltä jatkoin matkaani pellon halki kulkevaa polkua kohti Suurpeltoa. Kohta huomasin polun vasemmalla puolella pellolla kaksi valkohäntäpeuraa. Niiden seurana oli myös rusakkoja. Rusakkoja oli myös lähempänä, polun oikealla puolella. Kuvailin niitä ja samalla pidin silmällä, kun valkohäntäpeurat liikkuivat kauemmas pellolle. Kuvausolosuhteet eivät olleet enää hyvät, valoa oli kovin vähän. Kello oli jo yli kymmenen.

10
Valkohäntäpeura ja rusakko.
16
Rusakon iltapala.
19
Iltapala jäi kesken, kun lähtö tuli.
20
Rusakko Halkikorva. Sen vasen korvalehti on rikki.
23
Kuu kirkas kuin hopearaha.

Kotimatkalla kuuntelin yölaulajalintuja ja mietin, mitähän ne mahtoivat olla. Olen ollut huono opettelemaan lintujen ääniä. Konserttia oli kuitenkin kiva kuunnella. Ohitin matkalla vasta perustetun Rakkauden puutarhan, johon paikalliset voivat istuttaa hedelmäpuita.

25
Rakkauden puutarha on juuri perustettu.
26
Hedelmäpuut on syytä suojata eläimiltä!
27
Illan viimeinen kuva.

Kallahdenniemen kesää

En ole ikinä oikein tiennyt, pitäisikö Helsingin kauneinta niemeä kutsua nimellä Kallvikinniemi vai Kallahdenniemi. Omassa suussani se on pitkään ollut Kallvikinniemi, mutta yritän nyt oppia sen kokosuomenkielisen nimen.

46
Kallahdenniemen rantoja.

Viime viikonloppuna kävimme nauttimassa kesäisestä päivästä Kallahdenniemessä koko perheen voimin. Uimarannalla eri kulttuurit näkyivät. Itä-Helsingissä kun ollaan, monet maahanmuuttajat ovat löytäneet sen piknikpaikakseen. Ero suomalaisiin oli ehkä siinä, että luontoon tullaan kokonaisten aterioiden kera ja levitetään suuri piknikliina. Suomalainen tapa taitaa olla vaatimattomampi: eväspussi ja kahvia termospullossa mukana.

2
Uimarannalla nautitaan kesästä.

Kallahdenniemeen tullaan Vuosaaren kaupunginosan läpi ja ajetaan upean harjumaiseman poikki. Molemmin puolin tietä näkyy vanhoja sieviä huviloita. Auton voi jättää perimmäiselle  uimarannan pysäköintialueelle, jonne ajetaan pidempi matka valoisan mäntymetsän poikki. Siellä on runsaasti pysäköintitilaa.

15
Näkymä uimarannalta kohti Kuningatarta.

Uimarannalla tuoksuu voimakkasti mereltä. Jos jatkaa matkaa niemeä eteenpäin päätyy kauniiden maisemien kautta niemen kärkeen, jonka nimi on Kuningatar. Kuningatarta vastapäätä on saari nimeltä Prinsessa ja pari muuta luotoa.

28
Lapset Kuningattaressa kiven päällä.
37
Olisikohan tämä Prinsessa? Saaren edustalla haahkoja.
39
Kajakista on varmasti hienot maisemat.

Kuningattaressa sain ilokseni seurata kahden lapintiiran lentelyä. Lisäksi mieheni bongasi niemen metsästä kaatuneen puun juurakon alta metsämyyrän. Merellä oli kajakkimelojia ja purjeveneitä. Tuntui siltä, että kesä on virallisesti alkanut.

30
Lapintiira lentää.
32
Hauska asento.
33
Kaveri jo odottaa.

 

43
Metsämyyrä.
47
Lapset ihmettelevät pieniä saniaisia.
49
Polku niemen kärjestä.

 

Talomuseo Glims ja auringonlasku Matalajärvellä

Olen viime aikoina retkeillyt täysin ilman suunnitelmia. Se on ollut vapauttavaa. Sen sijaan olen lähtenyt vain ajamaan johonkin suuntaan ja poikennut matkalla satunnaisiin paikkoihin. Se on seikkailua parhaimmillaan!

5
Talomuseo Glimsin pihaa.

Viime viikonloppuna tällainen ennalta suunnittelematon kohde oli Talomuseo Glims Jorvin sairaalan ja uuden, massiivisen Espoon sairaalan kupeessa. Olen käynyt Glimsissä useamman kerran vuosien aikana, mutta en kai koskaan ilta-aikaan.

36
Hienot punaiset rakennukset ilta-auringossa.

Talomuseon viehättävään pihapiiriin pääsee kulkemaan illallakin, mutta rakennukset ja museokahvila ovat suljettuja. Myös lampaat olivat illalla laitumella. Sen sijaan kanat ja kukot pidetään sisätiloissa kesäkuun alkuun saakka.

6
Lammas tarkastelee kuvaajaa.

Uutta modernia Espoon sairaalaa ohittaessa ei ehkä tulisi mieleen, että tien toisella puolella talomuseon pihapiirissä on yksitoista vanhaa rakennusta, joista vanhimmat ovat peräisin 1700-luvulta. Suoraa näkymää sairaalan ja talomuseon välillä ei oikeastaan ole, joten Karvasmäentien ylitys on kuin nopea ja yllättävä hyppy ajassa taaksepäin.

3
Vinttikaivo ja vanha aitta.
35
Tulee mieleen Astrid Lindgrenin kirjojen kuvitukset.

Maatilana Glims on toiminut jopa 1500-luvulta 1900-luvun alkuun saakka. Museo alueesta tehtiin jo vuonna 1958. Nykyään Glims on viehättävän eläväinen paikka, jossa kesäisin on kotieläimiä, työnäytöksiä, opastuksia ja erilaisia tapahtumia, kuten ensi viikonloppuna järjestettävä lasten sunnuntai.

20
Takana kahvila ja vasemmalla aitaus, johon tulee kesäksi kanoja.

Oma käyntini Glimsissä sisälsi tietenkin myös luontoelämyksiä. Aivan peloton mustarastas tuli tervehtimään minua lammasaitauksen viereen. Se seisoi pitkään aloillaan ja antoi minun kuvata. Mustarastaan puoliso oli keräämässä pesäntekotarpeita ojan ylittävän lautasillan alta. Glimsin viereisillä pelloilla oli kaksi rusakkoa ilta-auringossa.

9
Peloton mustarastas tarkkailee.
12
Pesänrakennuspuuhia.
17
Rusakko pellolla.

Talojen pihapiirissä harmaasieppo lenteli ympäriinsä hieman huolestuneena laulellen, joten arvelin sillä olevan siellä pesä. Se oli uskomattoman söpö. Haarapääskyt olivat myös saapuneet ja lentelivät onnellisina Glimsin taivaalla. Niiden kuvaaminen olikin vähän haastavampaa, kunnes ne päättivät hetkeksi levähtää sähkölangalla.

27
Harmaasieppo söpönä katolla.
29
Ja vaahterassa vielä söpömpänä.
40
Haarapääskyt riemuissaan.

Glimsiltä ajelin vielä hetken mielijohteesta Matalajärven lintutornille, joka sijaitsee Marketanpuiston takana. Arvelin, että auringonlaskusta tulisi upea ja että Matalajärven lintutornilta aukeaisi näköala juuri auringonlaskun suuntaan.

matala2
Synkän metsän läpi kohti auringonlaskua.

Ja todella upea auringonlasku tulikin. Lintutornilla oli aivan hiljaista siihen asti, kunnes aurinko oli melkein kokonaan laskenut. Sitten yhtäkkiä joka ilmansuunnasta juoksi ihmisiä kameroineen rantaan. Yksi hauska mies huusi minulle juostessaan selityksen: ”Kiire kuvaamaan!” No, ymmärsihän sen.

matala16

Itse olin tässä vaiheessa ottanut jo niin monta auringonlaskukuvaa, että päätin tehdä tilaa innokkaammille ja osaavammille. Tulin huomanneeksi, että auringonlaskun kuvaaminen ei ole helpoimmasta päästä.

matala14

 

Träskändan kartanopuistossa

Olen jäänyt pahasti koukkuun nimenomaan lintukuvaukseen. Kuljen joka paikkaan teleobjektiivi valmiina kamerassa. Sen takia maisemakuvia on tullut viime aikoina otettua vähemmän.

Haasteeksi osoittautui tämän viikon vierailu Träskändan kartanopuistoon, koska siellä on paljon kuvattavaa sekä maisemallisesti että lintujen osalta. Yritin sitten teleobjektiivillani saada jonkinlaisia maisemakuvia samalla, kun zoomailin alueen vilkasta lintuelämää.

34539578362_49e9905c33_o
Träskändan kartano koko komeudessaan.

Jos joku espoolainen ei ole vielä vieraillut Träskändassa, niin kannattaa ehdottomasti käydä. Kaunis kartanopuisto sijaitsee Järvenperän ja Lippajärven alueella ja on valtakunnallisesti arvokas kulttuurihistoriallinen ympäristö. Lisäksi se on yksi Espoon vanhimmista luonnonsuojelualueista. Itse olen vieraillut Träskändassa niin talvella kuin kesälläkin. Aina se on yhtä hieno, ja myös helposti saavutettavissa.

34660953266_114103179d_o
Träskändan puistossa on paljon informatiivisia opastauluja.

Träskändan kartano perustettiin 1700-luvun lopulla. Sosiaali- ja diakoniatyön uranuurtaja Aurora Karamzin osti Träskändan kartanon 1800-luvun puolivälissä. Karamzin oli entinen Venäjän keisarinnan hovineiti. Suhteet Venäjän keisarin hoviin säilyivät, joten Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri II vieraili Träskändassa syksyllä 1863 tullessaan avaamaan Suomen valtiopäiviä.

34701348445_63a0bf8784_o
Hänen korkeutensa keisarillinen käymälä.

Keisarin vierailuun kuului metsästysretki. Puistometsään päästettiin vapaaksi Euroopasta tuotua eksoottista riistaa. Kaadetun saksanhirven muistolle keisari istutti puistoon tammen, joka tunnetaan Träskändassa yhä nimellä Keisarin tammi. Keisarin vierailua varten Träskändaan rakennettiin kuusikulmainen käymälärakennus, edelleen pystyssä oleva keisarillinen ulkohuussi. Karamzinin aikainen päärakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1888. Nykyinen päärakennus on vuodelta 1921.

34570696131_297b20122d_o
Naisvoimistelijoilla oli mahtavat harjoittelumaisemat puistossa.
34539575832_f9fbf43323_o
Tämän tammen iäksi arvioidaan yli 300 vuotta.

Träskändan luonnonsuojelualueeseen kuuluu jalopuumetsikköä ja luonnonvaraista kuusimetsää Kvarnbyå-joen varrella ja eteläisellä puolella. Puistossa lähellä joen ylittävää siltaa kasvaa Espoon paksuin yksirunkoinen puu, tammi jonka arvioidaan olevan yli 300 vuotta vanha.

34539583522_454d0b40fd_o
Peipon laulu kuuluu kaikkialla puistossa.
34660951516_4a76ff055b_o
Talitiainen kartanon ikkunassa.
34539575782_549b35d486_o
Mustarastaan onnellinen laulu.
34660949546_17f105d4b3_o
Punakylkirastas nurmikolla.
34660949386_2a48b8cf4f_o
Räkättirastas kuuntelee matojen liikkeitä.

Träskändan linnusto oli ainakin käyntini perusteella monipuolinen. Naakat tietenkin viihtyvät kartanon läheisyydessä. Lisäksi puiston nurmikentät olivat illalla täynnä ruokailevia punakylki- ja räkättirastaita. Peipot ja mustarastaat lauloivat antaumuksella puissa. Kun lähdin kiertämään metsään poikkeavaa luontopolkua, kuulin kuusikossa tiltaltin laulun. Se on yksi niitä harvoja helposti tunnistettavia pikkulintujen ääniä, jotka olen oppinut jo lapsena.

34317030130_95f5cab023_o
Närhenpoika kerjää emoltaan. (Huono kuvanlaatu)
34539575022_4e25220d97_o
”Anna nyt!” (Huono kuvanlaatu)

Träskändassa pesii myös nokkavarpusia. Niiden toivossa katselin puita, mutta en nähnyt yhtäkään. Luinkin jälkeenpäin, että nokkavarpuset ovat hyvin arkoja ja piilottelevia lintuja. Nokkavarpusten sijaan sain seurata närhenpoikasen ruokintaa. Iso närhenpoika kerjäsi ruokaa emoltaan. Närhi ruokkii poikasiaan kolme viikkoa kuoriutumisen jälkeen. Näytti hauskalta, kun täysikasvuinen poikanen katseli anovasti emoaan ruuan toivossa. Poislähtiessä sain vielä seurata sievän punarinnan hyppelyä puissa ja nurmikolla.

34539573752_d89e37b911_o
Punarinta puussa.

Suomenojan luontoon tutustumassa

Viikonloppu oli ihanan aurinkoinen ja lämmin. Olin lauantaina ulkona ainakin kuusi tuntia, ensin retkellä ja sitten lasten kanssa leikkipuistossa. Illalla huomasin, että olin saanut kevään ensimmäisen rusketuksen.

33827743843_b3615074a2_o
Kevät näkyy Suomenojalla.

Vaikka olen asunut Espoossa jo pitkään, en ole vielä koskaan käynyt Suomenojalla, joka on yksi monipuolisimmista lintukosteikoista Uudellamaalla. Viikonloppuna paikkasin asian ja lähdin sinne aamuretkelle. Jätin auton alueen pohjoiselle parkkipaikalle, johon on loistavat opasteet uudelta Suomenlahdentieltä. Katukylteissä lukee kissankokoisin kirjaimin ”lintutornit”. Toinen, pienempi parkkipaikka löytyy alueen eteläpuolelta.

34596522806_12c445fa30_o
Kevään värejä aamuauringossa.

Ennen kuin lintutorneja oli lähimaillakaan, harhailin hetken Suomenojan pohjoispuolella. Siellä lauloi joku kaunisääninen lintu, mutta en saanut siitä kunnon näköhavaintoa eikä laulu ollut minulle tuttu. Mahtoiko olla joku kerttunen? En muistanut mihin suuntaan kannatti kääntyä torneja etsimään, joten tuli kierrettyä pidempi reitti, joka kiertää lintualtaat länsipuolelta. Toisaalta siitä oli hyötynä se, että näin kaksi vähän harvinaisempaa: liejukanan ja harmaasorsan.

34507032871_478cb9bc62_o
Liejukana pakenee kauemmas. 
33827741043_db512ac974_o
Harmaasorsakoiras on melko tasaisen harmaa, mutta takaosa on musta.
34475423012_e87017f61d_o
Mustakurkku-uikku, taitava sukeltaja.

Ensimmäinen torni löytyi sitten lintualtaan eteläpuolelta. Sen vieressä on runsaasti tilaa tarkkailla lintuja myös aivan vesirajasta. Mustakurkku-uikku tulikin esittäytymään lintutornin eteen. Se on uskomaton sukeltaja. Se vetää korvahöyhenensä suppuun ja hyppää – siis tosiaankin hyppää – umpisukelluksiin. Kauan se ei pinnalla viihtynyt, kun se taas valmistautui uuteen hyppyyn. Valokuvaajalle mustakurkku-uikku olikin pienoinen haaste.

33827738993_f530da2ff8_o
Mustakurkku-uikun hyppäysasento.
33827739763_a0114445bc_o
Tässä oli mustakurkku-uikku.
33827743603_39fd26af45_o
Naurulokki.
33827738463_83a9cd25f0_o
Nokikana tärkeänä työssään.

Naurulokeilla oli pesänrakennustouhut käynnissä. Samoin nokikanalla, joka tärkeän oloisena veti perässään ruokoja. Kyhmyjoutsen ui lintualtaassa hienona kuin Suomenojan kuningatar. Telkkä kulki sen ohitse nöyränä pää vesirajassa.

33827735253_a366c457a3_o
Kuningatar ja hänen nöyrä alamaisensa.

Itäpuolella allasta sijaitsee toinen lintutorni. Sen luona kävi kova vilske. Oli paljon ihmisiä kuvaamassa ja kiikaroimassa, lenkkeilemässä ja juttelemassa keskenään. Myös ”vesiliikenne” altaalla oli varsin vilkasta. Pikkuinen liro käveli rauhallisesti rantalietteessä aivan kävelytien vieressä eikä välittänyt ihmisistä. Punasotkia ui kokonainen jengi yhteen suuntaan, lapasorsia toiseen suuntaan. Nokikana oli tehnyt pesän ihan lintutornin läheisyyteen. Siinä vieressä uiskenteli myös piisami.

33827741163_3e5fc11c03_o
Liro tepastelee.
34475420302_20f381aff6_o
Vesiliikennettä: nokikana ja punasotkat.
34475418212_c9bc1d98fa_o
Piisami uimassa.
34475418392_ed1af22108_o
Näyttävä lapasorsa.

Lapasorsa on hauska lintu. Se ui ruovikon reunassa ympyrää ja kauhoo lusikkanokallaan syötävää. Välillä se nousee ja sitten taas jatkaa villiä pyörimistä. Lapasorsakoiraita oli paikalla useampi yhtä lapasorsanaarasta kohti. Taisteluja syntyi tämän tästä. Vesi pärskyi, kun koiraat ajoivat toisiaan kauemmas. Samalla kuului akuankkamainen vaakutus.

34596523646_cc61445c9f_o
Lapasorsia oli liikkeellä runsaasti.
33827737593_976740a372_o
Naurulokki joutui lapasorsien taistelukentälle.
33827736813_4e71c8c970_o
Lapasorsa lennossa.

Oli mukava huomata, että Suomenojalle lintutornien läheisyyteen oli juuri viime viikolla pystytetty valokuvanäyttely alueen linnuista ja eläimistä. Kylteissä mainostettiin myös elokuussa julkaistavaa Lintuparatiisi-nimistä kirjaa, joka kertoo Suomenojan luonnosta. Sen voi hankkia jo ennakkotilauksena.

34507034731_c82bf3d97c_o
Osa valokuvanäyttelystä.
34475426372_8a53b1ef9a_o
Kirja Suomenojan luonnosta tulossa.

Suomenojan asiaa ajamaan on perustettu yhdistys, ja aktiiviset Suomenojan puolustajat pitävät yllä myös kiinnostavia ja monipuolisia nettisivuja. Suomenojaa uhkaa ennen kaikkea Espoossa aktiivinen uudisrakentaminen. Yhdistyksen toimintaa ja Suomenojan suojelua voi tukea esimerkiksi luovuttamalla Suomenojalla ottamiaan luontokuvia yhdistyksen käyttöön korvauksetta.

Täytyy sanoa, että ensimmäinen kerta Suomenojalla teki vaikutuksen. Minkähän vuoksi olen vältellyt paikkaan tutustumista näin kauan, vaikka olen kuullut siitä paljon ja usein kävellyt vierestä ohi, poikkeamatta kuitenkaan katsomaan lintualtaita? Nyt uskon, että minusta tulee Suomenojan vakiovierailija. Suomenoja on varmasti myös hyvä paikka jos haluaa opettaa lapsille lintuja, koska linnut ovat lähellä ja helposti havaittavissa.

Suurpellon kahlaajat

Suurpellon kosteikoilla on jo muitakin eläväisiä kuin töyhtöhyyppiä. Yhtenä iltapäivänä töistä tullessa pysähdyin niitä kuvailemaan.

34430358832_c6dd648662_o
Punajalkaviklo ja ystävänsä liro.
33782123953_c9fd336ec5_o
Punajalkaviklo kahlaa.

Kosteikot ovat lähellä asutusta ja rakennustyömaita eikä mene enää monta kesää, kun ne kaikki on jyrätty tasaiseksi, kuivattu ja päälle rakennettu. Yksi ruovikko meni jo, kun Suurpellon ostoskeskus rakennettiin sen päälle. Ostoskeskus avataan tämän vuoden marraskuussa.

Ihmisen läheisyys näkyy jo Suurpellon luonnossa, joka ei ole enää koskematonta. Suurpellossa on Suomen ensimmäinen alueellinen ja automaattinen jätteenkeräysjärjestelmä, joka toimiessaan on loistava keksintö. Suurpellossa ei ole roskakatoksia, joista jäteauto noutaa roskat – lukuunottamatta pahveja, laseja ja metallia. Sen sijaan sekajäte, biojäte ja paperi heitetään kukin oman putkensa syöttöaukkoon. Putki kuljettaa roskat 70 km/h vauhdilla alueelliseen keräyspaikkaan, josta jäteauto noutaa ne kerralla pois.

Aina jätteenkeräysjärjestelmä ei toimi ja silloin jätepussit jäävät pihalle. Tai jätetään. Eivät ne sinne itsestään jää, vaan välinpitämättömyyden seurauksena. Ongelmat johtuvat yleensä siitä, että joku on tunkenut putkeen liian ison jätepussin, ja putki on tukkeutunut. Kosteikkoa katsellessa tulee mieleen, että ikään kuin joku olisi käynyt turhautuneena kippaamassa roskapussinsa kosteikkoon lintujen ”iloksi”.

33782123743_7aba9c4875_o
Jätteitä kosteikossa.
33782123863_80e26ba67f_o
Kontrasteja.
33782122313_83651b42d3_o
Liro etsii syötävää.
33782122073_67537e7b60_o
Mitäs siinä pällistelet?
34551013466_8770690bc4_o
Kevään merkit.
34551012776_b33d04a4a1_o
Tästä näkee, miten lähellä asutusta kosteikot sijaitsevat.